Hangastenmäen linnavuorella seikkaillaan
 |
| Kuva: E. E. Leivo |
Suomen uusinta linnavuorilöytöä ei siis tätä ennen ole miljöönä kirjoissa esitelty, toisin kuin sen naapuria, Hangastenmäestä kilometri etelään sijaitsevaa Hakoisten linnaa, joka on tapahtumapaikkana useissakin rautakaudesta tai keskiajasta kertovissa historiallisissa romaaneissa.
Arkeologiaa aikanaan opiskellut ja siksi alan tutkimuksia yhä aktiivisesti seuraava E. E. Leivo nappasi vuonna 2014 muinaislinnaksi vahvistuneen Hangastenmäen heti miljööksi omaan kirjasarjaansa, ja romaanin lopullinen juonikulkukin selvisi samalla!
Heti aloitusosassa Soturiprinsessa esitellään Hangastenmäen linnavuoren väki: Hämeen rikkain nainen, turkis- ja asekauppias Aino ja hänen puolisonsa Jorma sekä pariskunnan lapset Tytti, Taru, Touko ja Tarmo. Niin ikään Hangastenmäen linnavuoren liepeillä asuvat Ainon veli Nyyrikki ja tämän poika Kultimo.
Sen verran uskaltaa jo tässä vaihessa paljastaa, että sarjan myöhemmissä osissa lukija päässee vierailemaan Hangastenmäellä kenties useammin kuin kolmessa ensimmäisessä kirjassa.
Uusi lisä Suomen linnavuorien listaan
Hangastenmäki sijaitsee Janakkalan keskiaikaisesta kirkosta noin 800 metriä lounaaseen, ja sen lähistöllä on myös muinainen Laurinlähde, jota pidetään yhtenä Kanta-Hämeen tärkeimmistä uhrilähteistä. |
| Hangastenmäen linnavuoren sijainti. Vain kilometri etelän suuntaan sijaitsee toinen linnavuori, jo vanhastaan tunnettu Hakoistenlinna. Janakkalan keskiaikainen kirkko sijaitsee 800 metriä Hangastenmäeltä koilliseen. |
Korkeimmat kohdat Hangastenmäestä kohoavat noin 120 metriä merenpinnan yläpuolelle. Korkeuseroa laen ja jyrkänteisen lounaispuolen juuren välille syntyy noin 25 metriä. Mäki on lounais-, koillis- ja luoteisreunoiltaan jyrkkä, lähes luoksepääsemätön, mutta kaakkoisrinne on loivempi. Paikoin avokallioinen laki on melko tasainen sekä ohuen hiekka- ja hietakerroksen ja sammalen peittämä.
Muinaislinna löytyi Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden ansiosta. (Linkki vie yhdistyksen facebook-sivulle.) Suuren yleisön tietoisuuteen tämä aktiivinen, tv:stäkin tuttu yhdistys nousi löydettyään Janakkalan Hyvikkälän pellosta ns. miekkamiehen. Linkistä voit lukea arkeologiaa, luututkimusta ja historiaa käsittelevän Kalmistopiiri-nettijulkaisun artikkelit Janakkalan miekkamiehestä.
Elokuussa 2013 Hangastenmäen laelta tehtiin metallinpaljastimella ensimmäiset esinelöydöt. Tällöin kohteen luonne ei vielä selvinnyt, sillä löydöissä oli esimerkiksi ammusten hylsyjä ja historiallisen ajan esineitä. Näistä osa on ilmeisesti peräisin vuodelta 1918, jolloin saksalaiset sotilaat ovat perimätiedon mukaan olleet Hangastenmäellä asemissa. Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät saivat mäeltä ja sen lähialueelta lisää löytöjä keväällä 2014, minkä jälkeen paikalla järjestettiin maastokatselmus.
Tätä ennen paikalta ei tunnettu muinaisjäännöstä, eikä linnamäkeä tiettävästi mainita myöskään säilyneissä historiallisissa asiakirjoissa tai kartoissa.
Hangastenmäki oli jäänyt kertakaikkisesti pimentoon. Kenties juuri Hakoisten linnavuoren läheisyyden takia kukaan ei uskonut vain kilometrin päässä voivan olla toista samanlaista muinaislinnaa. Uusi linnavuori oli kuitenkin löytynyt, ja muun muassa Yle uutisoi tapahtumasta useaan kertaan. Tässä niistä yksi: Hangastenmäen linnaleiri avaa Hämeen valloituksen vaiheita.
Millainen linnoitus Hangastenmäki oli?
Maamme muinaislinnoja on tutkittu suhteellisen vähän, eikä ole mitään varmuutta siitä, milloin niitä kutakin tarkalleen ottaen on aloitettu rakentaa. Esimerkiksi Liedon Vanhaalinnaa lienee käytetty jo viikinkiaikaa (800–1050 jKr.) edeltävänä ns. merovingiaikana. Rapola taas saattaa olla viikinkiajalta.Olisiko Hangastenmäkikin voinut olla viikinkiaikainen, kuten se on romaanissa? Kadonneen valtakunnan aikakirjoissa kun seikkaillaan 800-luvun puolivälissä.
Ensi näkemältä arkeologit totesivat löytöjen olevan sotaisia, mihin viittasi myös paikan topografia. Linnakkeeseen ole ollut helppo tunkeutua.
On mahdollista, että kyseessä on ollut leirilinna. Kuten useimmat Suomen linnavuorista, Hangastenmäki saattoi olla rauhan aikana asumaton, vaikka joillakin Suomen linnavuorista lienee ollutkin vakinainen vartiosto.
Muinaisjäännösten ikä ja luonne kuitenkin selviävät ainoastaan tutkimalla rakenteita ja esinelöytöjä. Hangastenmäellä tehtiinkin arkeologisia kenttätutkimuksia lokakuussa 2015.
Tähänastiset tutkimukset osoittavat Hangastenmäen olevan ainakin edellä mainittuja Liedon Vanhalinnaa ja Rapolaa huomattavasti nuorempi, ja löytöaineisto ajoittuu suurimmaksi osaksi keskiaikaan.
Niinpä Hangastenmäki määriteltiin esinelöytöjen, kivi- ja maarakenteiden sekä topografian perusteella keskiaikaiseksi mäkilinnaksi, joka on ollut melko varmasti toiminnassa 1300-luvulla.
Jonkinlaista liikehdintää Hangastenmäellä lienee kuitenkin ollut jo ennen sitä. Siitä kertovat ainakin viikinkiaikaan ajoittuvat löydöt linnan reunamilta. Lisäksi löytyi pala ihmisen palanutta pääkalloa. Palanut ihmisen luu voi kertoa ennen kristinuskon aikaa edeltävästä polttohautauksesta. Pääkallon palan lisäksi yksi löydöistä saattaa olla palanutta ihmislantion luuta. Syytä ihmisluun löytymiselle ei kuitenkaan saatu selville.
Viikinki- ja ristiretkiaikaan ajoitettavia Hangastenmäen löytöjä ovat ns. Petersenin T1-tyypin miekanponsi, K-tyypin keihäänkärki ja yksi rautaveitsi. Kuva Hangastenmäen miekanponnesta on muun muassa Konservaattori-lehden numerossa 1/2017, s. 12. Tässä julkaisussa voi muutenkin lukea englanniksi Hangastenmäen löytöjen konservoinnista.
Hangastenmäen kaivauksista on myös oma sivunsa facebookissa kuvineen. Kannattaa käydä tykkäämässä!
 |
| Rautaisia keihäänkärkiä viikinkiajalta. Löytö numerolla KM15434:1 on niin sanottu K-tyypin keihäänkärki, jollainen on löytynyt myös Hangastenmäeltä. Kuva: Museovirasto – Musketti, Arkeologian esinekokoelma. |
Hangastenmäen alueella on ollut merkittävää asutusta jo ennen keskiaikaa. Siitä todistavat lukuisat rautakautiset asuinpaikat ja kalmistot, joista lähinnä Hangastenmäkeä on 150–200 metriä kaakkoon sijaitseva Veräjänsuun viikinki-ristiretkiaikainen polttokenttäkalmisto ja kuppikivi.
Myös Räikälänjoen vastarannalla, Hangastenmäen itä- ja koillispuolella, sijaitsee useita rautakautisia kalmistoja ja kuppikiviä.
Seppä työskenteli Hangastenmäen pajassaan 1300-luvulla
Hangastenmäen laen koillisreunalla kaatunut puun juurakko paljasti – arkeologien onneksi – sepän pajan jäännökset. Ne koostuivat kookkaista peruskivistä, joiden ympärillä ja välissä oli nokimaata sekä tuhkaa. Paikalla oli myös kymmeniä rautaesineitä tai niiden osia ja rautakuonaa. Radiohiiliajoituksen perusteella pajan käyttövaihe vaikuttaa ajoittuvan juuri 1300-luvulle.Hangastenmäen lakea kiertävä, suurista luonnonkivistä koottu, paikoin hajanainen kivirakenne tulkittiin päävarustuksen jäännökseksi. Laen pohjoisosassa on savikumpu, todennäköisesti jonkinlaisen rakennuksen jäännös. Kummun lähellä suurten kivilohkareiden vieressä havaittiin pieni kivikehä, joka vaikutti ihmistekoiselta. Linnoituksella lienee ollut useampikin rakennus.
Itärinteessä on esipihaa muistuttava, kivistä raivattu tasanne. Näkyvät kivi- ja maarakenteet on tulkittu puolustusvarustusten jäännöksiksi.
Etelä- ja koillisrinteissä on selkeitä esivarustuksia, mahdollisesti myös länsi- ja itärinteissä. Rinteessä koillisen vallin alapuolella on lisää vallirakennelmia. Tästä rinne alkaa laskea jyrkemmin, ja niillä kohdin on myös mahdollisia porttiaukkoja esivarustuksessa ja päävarustuksessa.
Hangastenmäen löydöistä voit lukea lisää Kulttuuriympäristön palveluikkunasta.
Kuten muutkin Suomen linnavuoret, muinaismuistoalueeksi merkitty Hangastenmäen alue on nyt rauhoitettu.
Tämän kirjoituksen lähteenä olen käyttänyt Matti Huurren teosta 9000 vuotta Suomen esihistoriaa sekä Hangastenmäen arkeologisen koekaivauksen ja kartoituksen raporttia vuodelta 2015. Yksityiskohtaisen raportin loppupuolella on myös paljon valokuvia, jotka havainnollistavat Hangastenmäen olemusta, minkä lisäksi kannattaa käydä katsomassa edellä mainitulle facebook-sivulle ladatut kuvat löydöistä.
Oletko valmiina seikkailuun? Käy tutustumassa Soturiprinsessa-kirjaan täällä!
Suomen linnavuoria käsittelevään yleistekstiin klikkaamalla tästä: Suomen muinaislinnat näyttelevät romaanisarjassa keskeistä roolia.
teksti: E. E. Leivo
