Emerentia-nimen alkuperä juontaa juurensa Roomasta
Yksi viikinkitarinani sankareista on nuori Emerentia, joka kertomuksen edetessä saa kutsumanimen soturiprinsessa. Nimi ei ole suomalaisnimi, mutta Emerentian isähän onkin maailmanmatkaaja, jonka juuret ulottuvat Sveanmaahan saakka. Emme voi tietää, onko viikinkiaikana käytetty Emerentia-nimeä, mutta teoriassa se on mahdollista. Mistä nimi Emerentia sitten on peräisin?
Tarkimmat lukijoista ovat ehkä huomanneet, että Emerentia-niminen päähenkilö esiintyy myös Topeliuksen kirjassa Välskärin kertomuksia, josta olen poiminut nimen eräänlaisena kunnianosoituksena lempikirjailijani seikkailutarinalle, jonka veroista ei liene Suomessa sen koommin kirjoitettu.
Emerentia mainitaan Josse Baden (Jodocius Badius Ascensius 1461–1535) vuonna 1502 Petrus Dorlanduksen (1454–1507) teoksesta Vita gloriosissime matris Anne tekemässä käännöksessä. Kyseessä on Pyhän Annan elämäkerta.
Yksityiskohtainen selostus juuri tästä Emerentiasta löytyy Suomen Sukututkimusseuran blogista.
Tarinani Emerentian nimi juontaa juurensa kuitenkin paljon kauempaa ulottuen aina 300-luvun Roomaan saakka ja siellä eläneeseen Pyhään Emerentianaan/Emerentiaan, joka kuoli marttyyrina vuonna 304.
Hänestä kerrotaan lyhyesti Alban Butlerin teoksessa The lives of the fathers, martyrs, and other principal saints (1812, 1 nide, s. 279: EMERENTIA).
Legendan mukaan Emerentiana oli Agnes-nimisen rikkaan roomalaisperijättären kasvattisisko. Agnes kieltäytyi kihlauksesta vedoten kristinuskoon ja kärsi siksi marttyyrikuoleman.
Muutamia päiviä Agnesin kuoleman jälkeen Emerentia, joka oli katekumeeni eli kristinuskon kasteoppilas, eikä vielä virallisesti kastettu, meni Agnesin haudalle rukoilemaan. Joukko ihmisiä hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kivitti hänet kuoliaaksi.
Marttyyri Emerentiaa symbolisoivatkin kivet sylissä ja liljankukat kädessä. Emerentian juhlapäivää vietetään 23. tammikuuta.
Tarkimmat lukijoista ovat ehkä huomanneet, että Emerentia-niminen päähenkilö esiintyy myös Topeliuksen kirjassa Välskärin kertomuksia, josta olen poiminut nimen eräänlaisena kunnianosoituksena lempikirjailijani seikkailutarinalle, jonka veroista ei liene Suomessa sen koommin kirjoitettu.
Kaksi eri Emerentiaa
Eräissä eurooppalaisissa 1400-luvun lopun lähteissä Emerentialla viitataan Neitsyt Marian isoäitiin. Emerentia-nimi ei kuitenkaan esiinny Uudessa Testamentissa toisin kuin Marian äiti Anna, vaan on myöhempää perua.Emerentia mainitaan Josse Baden (Jodocius Badius Ascensius 1461–1535) vuonna 1502 Petrus Dorlanduksen (1454–1507) teoksesta Vita gloriosissime matris Anne tekemässä käännöksessä. Kyseessä on Pyhän Annan elämäkerta.
Yksityiskohtainen selostus juuri tästä Emerentiasta löytyy Suomen Sukututkimusseuran blogista.
Hänestä kerrotaan lyhyesti Alban Butlerin teoksessa The lives of the fathers, martyrs, and other principal saints (1812, 1 nide, s. 279: EMERENTIA).
Legendan mukaan Emerentiana oli Agnes-nimisen rikkaan roomalaisperijättären kasvattisisko. Agnes kieltäytyi kihlauksesta vedoten kristinuskoon ja kärsi siksi marttyyrikuoleman.
Muutamia päiviä Agnesin kuoleman jälkeen Emerentia, joka oli katekumeeni eli kristinuskon kasteoppilas, eikä vielä virallisesti kastettu, meni Agnesin haudalle rukoilemaan. Joukko ihmisiä hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kivitti hänet kuoliaaksi.
Marttyyri Emerentiaa symbolisoivatkin kivet sylissä ja liljankukat kädessä. Emerentian juhlapäivää vietetään 23. tammikuuta.
 |
| Pyhän Emerentianan patsas Villedieu-les-Poêles'n kirkossa Ranskassa. Kuvaaja Philippe Alès. |
