Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Kadonneen valtakunnan aikakirjat I: Soturiprinsessa

Kuva
Aino sanoi:  - Sukumme on voittamaton! Ja nyt on tullut tämä, tämä…   - Emerentia, Jorma täydensi.  - Sekö hänen nimensä oli? No. Juuri hän. Muka urhea soturiprinsessa, joka olisi lahdannut vihollisia kuin meren karjaa. Päällikön valittu. Pah! Minä räjähdän! Soturiprinsessa s. 187 Soturiprinsessa on viikinkiaikaan sijoittuva seikkailuromaani. Myynnissä e-kirjana ja pokkarina. Piirros: Satu Niinimäki. 

Elokuu 859

Skandinaavien liikehdinnän myötä Laatokan rantamille ja Olhavanjoen varrelle syntyi kauppa-asemia, joista merkittävimmäksi kasvoi vuonna 753 perustettu Aldeigjuborg, Laatokanlinna.

Kirjan 1. luku: Äiti, tytär ja poika

   - Mitä olen tehnyt saadakseni noin nyrpeän ja tyytymättömän tyttären?! Marjatta huokaisi. Emerentia oli vahva ja terve, mutta luonteeltaan villivarsa. Nyt tyttö oli kiukunpuuskan vallassa siksi, ettei päässytkään metsälle, kuten oli suunnitellut. Edellisenä päivänä hän oli venäyttänyt oikean kätensä harjoitellessaan keihään heittoa eikä siksi pystynyt vetämään jousta vireeseen.  Marjatta kantoi vettä kaivolta ja laskeskeli, miten tyttären kukkeat vuodet olisivat pian takanapäin. Emerentiaa ei vinhasti pyörivä ajanratas kuitenkaan näyttänyt surettavan. Mahtoiko hän edes muistaa omaa ikäänsä? Tuskin. Mutta Marjatta muisti. Hänen ainoan tyttärensä syntymä kaksikymmentäkaksi vuotta sitten oli ollut tuskan päivä, joka ei unohtuisi. Erik-puoliso ei näyttänyt olleen millänsäkään siitä, että lapsi oli tyttö, vaikka Marjatta oli toivonut poikaa. Mutta poikamainen tytöstä lopulta tuli. Kenen sukulaisvainajan henki lapseen oli mennyt? Ehkä itse Erikin, joka kolme vuotta tyttärensä syntymän ol

Kevättalvi 859

Pohjolan lukuisten heimojen joukosta nousi 800-luvulla yhä vaikutusvaltaisempia päälliköitä, joilla sotilaallisen ja poliittisen taidon lisäksi oli varaa palkata sotureita puolustamaan ja laajentamaan alueitaan.  

Kadonnut valtakunta

Kuva
Sepitelmäni alkaa jo 1400-luvulla kirjallisissa lähteissä mainitusta Auttoisten kylästä Hämeestä. Isoisäni ja enoni runoilivat ja tarinoivat kotikylänsä menneisyydestä, ihmisistä, kaskuista, sattumuksista, kummituksistakin. Minä taas haluan kertoa ajasta, jolloin myöhemmin viikingeiksi kutsutut kauppiassoturit purjehtivat nykyisellä Itämerellä. Emme tiedä, miksi historiankirjoitus ei mainitse mahtavaa, pakanallista Hämeen maata, jonka tuolloin kerrotaan ulottuneen suolamerestä suolamereen. E. E. Leivo