Ano

- Olet reipas poika! Petrus on onnekas, sillä hänellä tulee olemaan hyvä seuraaja. Istu pöytään, isäntä sanoi Anolle ystävällisesti, kääntyi sitten palvelijansa puoleen ja tiuskaisi tälle: - Hoida hänen hevosensa iltapuulle! 
    Ano istuutui salin ainoaan tyhjään pöytään ja tarkkaili ihmisiä vaivihkaa. Hän oli nuoresta iästään huolimatta nähnyt jo kaikenlaista kulkiessaan Petruksen kanssa pitkin Hämettä. Eikä lähetystyö aina ollut helppoa. Ano oli kiitollinen isännälleen siitä, että tämä oli opettanut hänelle niin paljon viisautta lyhyessä ajassa. Poika oli muun muassa oppinut lukemaan ilmeitä ja eleitä ja ennakoimaan ihmisten käytöstä, mikä oli yksi hyödyllisimmistä taidoista tulevalle papille. Tulihan toisinaan eteen tilanteita, jolloin jopa Petruksen, joka tarvittaessa käytteli miekkaansa varmoin ottein, oli paettava henkensä edestä. 

Idän turkiskauppias s. 87