Aino

Soihdut oli sytytetty ja pitopöytä salissa katettu. Avoimesta ikkunasta työntyi sisään jääkylmää ilmaa, mutta siitä Hangastenmäen valtiatar ei välittänyt, olkoonkin, että hänen ihonsa oli kananlihalla. Ikkuna sai jäädä auki hurskaan rouvan polvistuessa huoneessa sijaitsevan pienen alttarin ääreen. Rukoilijan hartaasta mielentilasta huolimatta hänen ajatuksensa alkoivat kuitenkin harhailla erinäisiin käytännön asioihin ja häntä pitkään askarruttaneisiin seikkoihin, jotka eivät olleet menneet täsmälleen suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin Aino olisi halunnut järjestää sen iltaiset juhlat mieluiten jo tammikuun alussa kolmen kuninkaan päivänä, mutta tässä hänen oli valitettavasti annettava periksi aviomiehelleen, joka toistaiseksi oli pakana ja todennäköisesti sellaisena pysyisikin.

Kuninkaan testamentti s. 7