Kukka

Mutta mihin Jaakko joutui? Kukka ei nähnyt häntä enää tähdätessään yhä uudestaan kohti vihollista. Hän tunsi ajatustensa olevan selkeät kuin tähtitaivas, liikkeensä kuin ilveksen ja osumansa kuin ukonvaajat yrittäessään pelastaa sen, mitä sillä hetkellä pelastettavissa oli. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä, eikä hän enää ajatellut itseään ampuessaan varustukselta kuin raivopäinen vaarantaen samalla oman suojauksensa. Eikä hän hellittänyt ennen kuin hänen nuoliviinensä oli typötyhjä. Viimeisen nuolen ampaistua kohti tanskalaisia hän lyyhistyi istualleen. Moni oli kaatunut hänen nuoliinsa, mutta se ei häntä lohduttanut, sillä Jaakko oli kadonnut häneltä.

Kuninkaan testamentti s. 209