Ingvar

Nuorukaisen yllätys oli melkoinen, kun hän odottamatta kuuli tutun äänen vasemmalla puolellaan.
    – Rörik? Sinäkö siinä? 
    Rörik hätkähti niin kovin, että oli tönäistä pöydällä nököttävän haarikkansa kumoon.
    – Ingvar? Sinunhan piti olla Kiovassa! Vai peräti Miklagårdissa?
    – Ja sinun Aldeigjuborgissa. Mutta ymmärrän toki, miksi et ole… Ja parempi niin, vastasi hoikka, pitkänhuiskea mies Rörikille.
    – Mutta mitä sinä täällä teet? Sinulle lienevät Miklagårdin palatsit ja kivetyt kadut tutumpia kuin tämä... Et muistaakseni koskaan ole viihtynyt tällaisissa rotanloukuissa, Rörik tokaisi muka ilkkuen. Tosiasiassa vanhan ystävän kohtaaminen vaikealla hetkellä sai hänet valtavan iloiseksi.
    – Tulin pohjoiseen tekemään kauppaa, Ingvar vastasi.