Rörik

Rörik katsoi auringossa kimmeltävää, syvänsinistä Varjagien merta. Viipurin kauppasatama, jonne hän vasta sinä aamuna oli saapunut, oli yhtä vilkas kuin aina ennenkin, eikä levottomuuksista näkynyt merkkiäkään. Rörik mietti kuumeisesti, mitä tekisi seuraavaksi. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, kotiinsa hänellä ei ollut enää menemistä. Varjagien hallitsema Aldeigjuborg oli mennyttä kuten Rörikin omaisuuskin. Rörik oli paennut vasta siinä vaiheessa, kun slaavit riehuivat rusien kalmistoissa ja tuikkasivat erään korkea-arvoisen varjagiylimyksen talon tuleen. Rikas mies kuoli savuun ja liekkeihin. Siinä oli varoitusta tarpeeksi Rörikillekin. Pitäisikö hänen nyt palata häntä koipien välissä synnyinseudulleen Rodeniin?

Idän turkiskauppias s. 1.