Kultimo

Hopeamiekka käänsi katseensa Kultimoon.
    - Sen lisäksi uskon kokemattoman sukulaispoikani viisaaseen opastukseenne.
    Kulmakarvojensa alta pälyilevä Kultimo näytti hintelältä muiden soturien vieressä maantienvärisine hiuksineen ja sileine leukoineen.
    - Kultimo on tasa-arvoinen kanssanne, vaikka hänellä onkin vielä paljon omaksuttavaa. Te pidätte huolta siitä, että hän oppii!
    Kultimon hymyillessä arasti Jaakon kulmat kurtistuivat. Hän suhtautui hangasmäkeläisen sukulaispojan värväämiseen epäluuloisesti, eikä voinut käsittää, miksi tämä oli otettu henkivartiokaartiin.