Matami Klaudia
– Herttileijaa!
Rörik käännähti kuullessaan huudahduksen selkänsä takaa. Hän näki ovella vanhahkon karjalaiseukon ja vaiteliaan Ingvarin tämän takana.
– Kaikenlaista sitä! eukko jatkoi ja käveli lavitsan luo tervehtimättä, itseään esittelemättä. Hän alkoi tarkastella verissään makaavaa naista ja käänteli tätä jämäköin mutta silti varovaisin ottein. – Ei sillä ainakaan ole häntää eikä pukinsorkkia. Sehän on aivan tavallinen nainen, ettekä te jötikät mitään osanneet tehdä – paitsi riisua hänen ylävartalonsa alasti. Tyypillistä! Miksette ole ottaneet tätä pois?
Eukko osoitti jalassa yhä törröttävää nuolta ja katsoi miehiä paheksuen. Hän ei kuitenkaan ollut sellainen muori, joka tärkeällä hetkellä olisi jäänyt silmänräpäystä pidemmäksi ajaksi odottelemaan vastausta kysymykseensä. Niinpä hän ryhtyi toimeen ja hääräsi kohta uhrin kimpussa.
– Saanko esitellä Matami Klaudian, Ingvar kuiskasi Rörikille.
Idän turkiskauppias s. 27-28
Rörik käännähti kuullessaan huudahduksen selkänsä takaa. Hän näki ovella vanhahkon karjalaiseukon ja vaiteliaan Ingvarin tämän takana.
– Kaikenlaista sitä! eukko jatkoi ja käveli lavitsan luo tervehtimättä, itseään esittelemättä. Hän alkoi tarkastella verissään makaavaa naista ja käänteli tätä jämäköin mutta silti varovaisin ottein. – Ei sillä ainakaan ole häntää eikä pukinsorkkia. Sehän on aivan tavallinen nainen, ettekä te jötikät mitään osanneet tehdä – paitsi riisua hänen ylävartalonsa alasti. Tyypillistä! Miksette ole ottaneet tätä pois?
Eukko osoitti jalassa yhä törröttävää nuolta ja katsoi miehiä paheksuen. Hän ei kuitenkaan ollut sellainen muori, joka tärkeällä hetkellä olisi jäänyt silmänräpäystä pidemmäksi ajaksi odottelemaan vastausta kysymykseensä. Niinpä hän ryhtyi toimeen ja hääräsi kohta uhrin kimpussa.
– Saanko esitellä Matami Klaudian, Ingvar kuiskasi Rörikille.
Idän turkiskauppias s. 27-28
